Tiina Holli en suomeksi - in Finnish - about Finland - Suomi, Tiina Hölli : piirros / pv Independent Fine Art Professional • Independent Hace 3 d · 2 min de lectura · +100

Piirros/pv 8118 - 81118 - 005

piirros/pv 8118 - 81118 - 005 Kaksi kummallista asiaa kävi. Eilisen fiaskon jälkeen kyseenalaistin koko piirtämisen hyödyn minulle juuri nyt. Pipersin pienelle paperinpalalle ja turhauduin täysin. Äh kun tämä on niin hidasta ja itsekontrollia vaativaa ja olen niin jo siirtynyt havainnosta piirtämisestä eteenpäin, ekspressiivisyyteen, ja taiteessani pointti on, että niin luotan "sattumaan" ja oi ja voi ja olisiko sittenkin jokin muu väline nyt minulle parempi rytmiikan tutkimiseen ja oman rytmini löytämiseen ja käsialani vetreyttämiseen ja en nyt millään jaksa upota ainakaan tähän katsomiseen oi boooring. Vain rytmi on nyt oleellista. Musiikki on nyt oleellista. Joten ennen kaikenkattavaa työhuonetyöskentelykestohiljaisuuteen putoamista on aina suoritettava tietoista musiikkivalintaa katkaisemalla tavallistakin nopeammin kaikki ärsyttävät vikasuuntaan vievät. (Se on se Kaukosäädin naks.) Niin musiikki, ehkä tanssi työkaluna ? eikä piirtäminen sittenkään ? Tai mikä vaan muu, vaikka sitten ( ei ei ei ) suoraan heti ihan maalausmaalaamalla palauttaa tauon jälkeen käsillätekemisen ajattelumaailma, työskentelyn eetos, liikeradat (ja miksi ei ei ei ? Haluanko turhautua maalaamiseen tällä tavoin kuin tähän nyt, no en). Jotain vauhdikasta siis. Kun jotenkin en ole enää tämmönen. Piirtäjä. Tämmönen piirtäjä. 20 vuotta sitten jaksoin keskittyä opettelemaan piirtämistä. Erilaisia tekniikoita ja metodeja mutta hei se oli silloin nuorena nelikymppisenä keltanokkana. Nyt olen niin paljon nopeampi, antanut kaiken vääntämisen olla, luopunut kontrollista, luovuttanut luovuuden ja ekspressiivisyyden alitajunnan ohjaukseen. Mutta kun. Mutta kun viime maalausperiodin jälkeen tässä on taas lähes vuoden vaan naputeltu ja valokuvattu ja kirjoitettu käsin kyllä joka päivä mutta sitten taas vaan naputeltu. Ja ruostutettu rutiinia käsintehdä. Kesällä sentään piirsin jonkin verran edelliseen diary-projektiin, ja se oli hupia. Mutta nyt piirtäminen ei vaan TUNNU siltä miltä pitää, ja minä kyllä TIEDÄN, miltä se tuntuu silloin kun se TUNTUU. (Valittelut jatkuivat tähän tapaan, aika normaalia viidentenä päivänä. Mielessäni oli onneksi juuri eilen katsomani kannustava video periksiantamattoman (okei ja komean) nuorenmiehen voimailusta, joten tajusin kyllä mikä oli aivoilla suojaavana egomeininkinä). Pipersin sitten siinä pitkään (puolitoistatuntia yhtä paperia) kärsimättömästi ja haluttomasti jotakin täysin tarkoituksetonta, kunnes liikeradat alkoivat vähin erin aueta, ja juuri päästyäni vauhtiin lopetin piirtämisen äkisti, joo nyt se on valmis klo 14:33 koska tulvi niin paljon ajatuksia piirtämisestäni, rytmistäni, koko elämästäni ja kaikesta yhtäaikaa mieleeni, ne piti saada kirjattua. Lopetin toisen paperin käsin kirj